kirjoituksia
Takasuoralla mennään jo eduskuntavaalikampanjan ratakierroksesta. Huomaan hieman vieraantuneeni vaalityöstä viime aikoina. Se johtunee siitä, että muutama suuri projekti tavallaan valmistui loppuvuodesta. Niiden ansiosta Katjan nettisivut ovat jokseenkin tyydyttävällä tasolla. Samaa voi sanoa myös ehdokkaani kannatuksesta Somerolla.
Singahdan seuraavaksi jälleen kolmeksi viikoksi opiskelemaan Helsinkiin ja sen jälkeen aukeaa osaltani loppusuora Katjan kampanjan eteen. Siihen asti joudun tyytymään toimimaan näkymättömänä taustalla. Se muuten vaikeuttaa yllättävän paljon taustatyön tekemistä, kun ei pääse aistimaan kentän tunnelmia suoraan. Toisen käden tiedot ovat olleet positiivisia, mutta omakohtaisen näkemyksen puutteessa en oikein osaa sanoa miltä kampanja tällä hetkellä näyttää.
Ja onpa muitakin asioita. Demarinuorten maahanmuuttopoliittinen ohjelma saatiin puristettua lopulta kasaan joulukuun puolivälissä. Homma kasaantui loppuvaiheessa vähän liikaa minun harteilleni ja valitettavasti oma takkinikin oli asian suhteen aika tyhjä. Siksi valmis ohjelma ei aivan kaikilta osilta minua tyydytä. Parempaan emme pystyneet tällä kertaa. Saatiinpa kuitenkin aikaan ensimmäinen poliittisen nuorisojärjestön asiakirja tästä aiheesta.
Maahanmuuttopoliittisen asiakirjan julkistamiseen olisi silti mielestäni pitänyt satsata paremmin. Nythän sitä ei uutisoitu missään. Aiheesta julkistettiin kannanotto ja asiakirja lisättiin demarinuorten nettisivuille. Siinä se. Julkisuudessa on jo jonkin aikaa vellonut keskustelua monesta mamu-asiakirjamme aiheesta ja sikäli ajoituskin olisi ollut otollinen. Itseänsähän tuosta saa syyttää, olisi pitänyt hallituksessa paiskata nyrkkiä pöytään asiakirjan rummuttamisesta sopiville tahoille.
Oppia ikä kaikki kai. Sitä toi tuon asiakirjan tekeminen ja demarinuorten liittohallituksen työskentely muutenkin. Sen jäsenyys on mahtava paikka kuulla, nähdä ja oppia kaikenlaisesta. Nautin siitä todella paljon ja janoan lisää haasteita.
Siitä kielii myös luottamustoimieni lisääntyminen. Vuodenvaihde toi varajäsenen paikan Rauhanliiton hallituksessa. Sen myötä pääsen ottamaan selvää tuon perinteikkään organisaation toiminnasta. Somerolla hyppään mukaan ay-politiikkaan, kun aloitan hallituksen jäsenenä Someron SAK:n paikallisjärjestön remmissä. Someron kirjatyöntekijät valitsivat minut rahastonhoitajakseen ja Salon Demarinuoret sihteerikseen. Aikaisemmissakin luottamustoimissa jatkan, joten työtä piisaa.
Someron Työväenyhdistyksen viikon takainen kannanotto näyttää aiheuttavan sentään hieman keskustelua. Seuraavaksi toivoisin, että mentäisiin asiaan turhan nälvimisen sijaan. Viime perjantain Somero-lehdessähän lataa nimimerkkinsä takaa ?Hannu? täyslaidallisen Someron Työväenyhdistystä kohtaan.
Someron Työväenyhdistys on ollut kuntarakenneasiassa ainut taho joka kunnassamme on kantanut vastuunsa keskustelun avaamisessa ja käymisessä asiapohjalta. Ilmoitimme omat lähtökohtamme suurkuntahankkeeseen jo elokuun lopussa. Samassa yhteydessä hahmottelimme myös vaihtoehdon siltä varalta, ettei suurkuntahankkeeseen mennä mukaan. Emme siis seiso tumput suorassa odottamassa mitä tuleman pitää.
Järjestimme kuntayhteistyöasian tiimoilta syyskuun alkupuolella keskustelutilaisuuden, johon osallistuneiden kuultavana oli kattava edustus asiantuntijoita. Mahdollisen keskustelun asiasta torppasi kerralla Keskustan kunnallisjärjestön tyly ?ei? viikkoa myöhemmin.
Hitunen realismia: Someron vaihtoehdot terveyspalveluiden järjestämisessä ovat todella vähissä. Kuntien velvoite 20 000 asukkaan pohjasta tulee olemaan Somerolle kova pala. Ensi vuonna kesäkuuhun mennessä meidän tulisi taikoa jostain yli puolet lisää alati hupenevaan ja 9 500:aa lähenevään asukaspohjaamme.
Emme voi jäädä odottamaan Salon seudun kuntien päätöksiä, koska lopullinen päätöksenteko niissä saattaa tapahtua vasta sen jälkeen kun Someron pitää ilmoittaa oma kantansa valtioneuvostolle.
Salon seutu voidaan tässä vaiheessa lukea mahdollisuuksiemme ulkopuolelle, koska suurkunnan myötä Salossa pyritään lakkauttamaan terveydenhoitokuntayhtymä. Samoin voidaan unohtaa ajatus terveyspalvelujen ostamisesta kuntayhtymältä (esim. Forssasta), koska laissa sanotaan, että terveyspalvelujen rahoituspohjan pitää olla vähintään 20 000 asukasta. Kuntayhtymältä ostaessa olisimme päässeet sentään käyttämään ostajan valtaa valita mitä ostetaan.
Näin ollen ainoa realistinen vaihtoehtomme näyttää olevan liittyä Forssan seudun terveyskeskuskuntayhtymään. Tämän vaihtoehdon suuri ongelma on siinä, että kuntayhtymän jäsenenä Someron vaikutusvalta rajoittuu sangen vähäiseen edustukseen kuntayhtymän luottamushenkilöelimissä. Yhtenä monista uhkakuvista tämän ratkaisun myötä on ajanvarausvastaanottojen siirtyminen Somerolta Forssaan.
Tämä asia on pakko ratkaista pian. Ainut tie järkevään lopputulokseen on rakentava ja realistinen keskustelu. Keskustan ylimielisyys ja Somerolla vallitseva välinpitämättömyys eivät asiassa auta. Someron sosialidemokraatit haluavat olla mukana tekemässä päätöksiä, joiden avulla kunnalliset peruspalvelut saadaan turvattua.
Antti Kotti
Someron Työväenyhdistyksen sihteeri
Kiireisen syksyn keskellä elän rauhallisempaa vaihetta. Kokoustahdin hiljentyessä hetkellisesti on mukava käpertyä keräämään voimia tuleviin koitoksiin. Ulkona harmaudesta satava vesisade luo mukavan taustan ja tekosyyn sohvalla loikoiluun ja kirjojen lukemiseen. Työn alla onkin melkoinen pino, kuten innoittajat?osion lukulistasta käy ilmi.
Eduskuntavaalikampanja on samaan aikaan pyörähtänyt täyteen vauhtiin puolueen ehdokaslistojen valmistuttua. Ehdokkaamme ei juurikaan ehdi laakereillaan lepäillä ja käsillä tuntuukin olevan tärkeä piikki kampanjassa. Vientiä riittää, mitä voi pitää lupaavana merkkinä.
Oman syksyni aloitus tapahtui oudoissa merkeissä, kun oppisopimukseni vei opiskelemaan Helsinkiin kuukaudeksi. Rankka repeämä vei voimia ja töihin palaaminen tuntui sen jälkeen hyvältä. Helsingin periodin hyvä puoli oli se, että ehdin pitkästä aikaa pitämään parempaa yhteyttä vanhoihin ystäviin ja sukulaisiin, jotka majailevat voittopuolisesti pääkaupunkiseudulla.
Kunnallispolitiikassa saatettiin toistaiseksi loppuun keskustelu Someron osallistumisesta Salon suurkuntahankkeeseen. Keskusta jyräsi koko arvovallallaan loppuun asti ja piti varsinaisen keskustelun minimissä. Someron Sosialidemokraatit tekivät hyviä avauksia ja mielestäni hoitivat oman osuutensa kunnialla. Puolueryhmittymien välillä ei kunnollista keskustelua saatu aikaan, minkä luen demokratian ja somerolaisten suureksi tappioksi.
Minua vaan jaksaa ihmetyttää Keskustalaisten tapa puhua samasta asiasta eri pöydissä eri tavalla. Heidän toimintaansa leimaa jonkinlainen älyllinen (voiko tätä sanaa käyttää tässä yhteydessä?) epärehellisyys (..tätä voi ainakin), kun heidän kantansa muuttuvat kuulijakunnan mukaan. Välillä tuntuu virheeltä päätökseni lähteä mukaan kunnallispolitiikkaan, mutten ole valmis vielä kääntämään takkiani tässä asiassa, kun ei moinen muutenkaan kuulu tapoihini. Tästä hyveestäni voin kiittää lähinnä sitä, että olen sellaisessa tilanteessa, että saan asioista kattavasti informaatiota. Sitä paitsi tapanani ei ole tehdä päätöksiä ennen kuin tiedän faktat, toisin kuin mainituilla rakkailla kilpailijoillamme.
Päätös on nyt kuitenkin tehty ja sen kanssa on elettävä. Palvelut on järjestettävä jäljellä olevien vaihtoehtojen mukaan. Mahtaakohan Keskustaa kiinnostaa keskustelu tästä eteenpäinkään muiden puolueiden kanssa? Asioiden hoito kiinnostaa takuuvarmasti muita ryhmittymiä tästedeskin. Nyt on suljettu vain yksi mahdollisuus. Itse ongelmaa ei ole vielä ratkaistu mihinkään suuntaan.
Someron Keskustan kunnallisjärjestö on päättänyt suhtautua torjuvasti Salon seudun kuntarakenneselvityksen toiseen vaiheeseen. Asian uutisoinnin (Salon seudun sanomat 19.9.2006) perusteella tämä tarkoittaa Someron jättäytymistä pois suurkuntahankkeesta.
Keskustan kannan on lyönyt lukkoon sen kunnallisjärjestön johtokunta. Melko pieni porukka ottaa nyt kovaa vastuuta, kun näyttää siltä että Someron kanta on sorvattu yhden puolueen johtokunnan päätöksellä. Osansa on tietysti sillä, että asia uutisoidaan ikään kuin lopullisesti päätettynä koko Someron mielipiteenä.
Kaikille somerolaista kunnallispolitiikkaa seuranneille asetelma on tuttu. Keskusta pystyy jyräämään yksin läpi tärkeitä asioita neuvottelematta muiden kanssa, vaikka kuntavaaleissa se ei onnistukaan saavuttamaan yksinkertaista enemmistöä. Tässä auttaa mm. se, että heillä on hallussaan kaupunginhallituksessa yksinkertainen enemmistö.
Olisi hyvä muistaa, että kuntarakenneselvityksen toiseen vaiheeseen osallistuminen takaisi Somerolle mahdollisimman tasa-arvoiset lähtökohdat yhdistymisneuvotteluihin, siis ennen kaikkea neuvotteluihin palveluiden järjestämisestä suurkunnan alueella. Myöhemmin tähän junaan saattaa päästä mukaan, mutta silloin neuvotteluasetelma on Someron kannalta surkea. Silloin oltaisiin pakkotilanteessa. Nyt meillä vielä on vaihtoehtoja, ja se takaa aivan varmasti paremmat lähtökohdat neuvottelupöytiin.
Olisin mielelläni kuullut ainakin Someron kaupunginvaltuuston käymän keskustelun asiasta. Sellaisena ei voida pitää tässä yhteydessä mainittua kaupungin strategiasta käytyä keskustelua, koska kuntarakenneselvityksen tiedot eivät olleet silloin käytettävissä.
En voi kun ihmetellä onko tämä todella somerolaisten tahto. En ota kantaa siihen tuleeko Someron lopulta pysyä itsenäisenä kuntana vai olisiko yhdistyminen Saloon päin parempi vaihtoehto, koska tällaiseen päätökseen minulla ei ole tarvittavia tietoja. Ne saataisiin vasta toisen vaiheen myötä. Ja ilman mitään sitoumuksia. Mutta sen sanon, että Kepun sanelupolitiikka on tuomiolla seuraavissa kuntavaaleissa, jotka tältä pohjalta käydään nykymuotoisella Somerolla. Silloin päätös on kuntalaisten.
Sig-yhtyeen Matti Inkistä mukaillen: ?En ole salolainen, enkä haluakaan olla. Salo on Someron lähiö. Somerolla on henki, Salossa välttämättömät palvelut?. Inkisen humoristiseen lausumaan olen vaihtanut Turun paikalle Salon ja Raision kohdalle Someron. Näin syntyi jotensakin osuvasti asenteeni kuntarakenneselvitykseen.
En ole synnynnäinen somerolainen, mutta silti pidän itseäni hyvin ?somerolaisena? hyvässä ja pahassa. Pystyn kuitenkin suhtautumaan kuntarakenneselvitykseen jokseenkin objektiivisemmin kuin paljasjalkaiset kanssakuntalaiseni. Samalla yhteyteni Saloon ovat Salon Demarinuorten ja muun sen tuoman myötä vahvemmat kuin keskivertosomerolaisella, joten olen kuullut asiasta paljon myös siltä puolelta.
Selvityksen ensimmäisen vaiheen loppuraportin perusvire on erittäin yhdistymismyönteinen. Siinä on eritelty taloudellista kehitystä alueella ja laadittu sen pohjalta ennusteita tulevasta. Jokseenkin yksiselitteinen tuomio Someronkin kohdalla kuuluu: yksin ei tulla pärjäämään.
Someron Työväenyhdistys laati asiasta kannanoton, jonka voi tulkita monella tavalla. Minusta sen keskeinen ja tärkein viesti on se, että Someron on osallistuttava selvityksen toiseen vaiheeseen. Sen myötä näkisimme, millainen suurkunta yhdentoista kunnan yhteisestä Salosta muodostuisi. Silloin tietäisimme, minkälainen painoarvo Somerolla olisi kun palveluita sijoitellaan uuden suurkunnan alueella. Jos haluamme, että pääsemme ylipäätään neuvottelemaan tästä asiasta, on meidän nyt osallistuttava selvityksen kakkosvaiheeseen.
Samalla on pidettävä auki toinen mahdollisuus, joka on järjestää terveyspuolen palvelut Forssan seudulla toimivan kuntayhtymän puitteissa. Lopullinen päätös on tehtävä Salon seudun kuntarakenneselvityksen kakkosvaiheen neuvottelutuloksena syntyvän kuntien yhdistymissopimuksen ja tämän Forssan seudun kuntayhtymävaihtoehdon välillä.
Asia on päätöksentekovaiheessa nähtävä puhtaasti faktojen tasolla. Tuolloin on koottava kuntalaisille ja päättäjille molempien vaihtoehtojen edut ja haitat selvästi. Kuntalaisen on nähtävä asiat ?palvelut kontra verotaso? ?akselilla, eli pohdintaan on otettava toisaalta missä kulkee veroprosentin kipukynnys ja toisaalta minkälaisia palveluita halutaan nykyisen Someron alueelta tulevaisuudessa saada.
Lomasesonki loppuu osaltani tässä poliittisessa kokousten viidakossa todenteolla tulevana viikonloppuna. Edessä on neljä kokousta ? kaksi Turussa, yksi Salossa ja yksi Somerolla. Viikko tästä, niin matka vie Joensuuhun asti Demarinuorten liittohallituksen kokouksen muodossa.
Eipä tässä ole laakereilla lepäilty tähänkään asti. Katjan kampanja - kohdallani siis lähinnä nettisivujen kehittäminen ja Katja perässä hiihtäminen kameran kanssa ? on käynnissä koko ajan. Nettisivujen ilme on kokenut suuria muutoksia. Toivottavasti sivuihin pistetty aika ja vaiva jotenkin rivien välistä näkyvät.
Samalla aikamäärällä ja apinanraivolla taitaisin olla saanut jo romaanini ?Hämmennys? julkaisukuntoon. Olenpa sitä nytkin ideoinut ja kirjoittanut sille prologin, niin ja päättänyt kirjoittaa koko moskan jälleen kerran uudelleen, joten julkaisua ei kannata odotella lähivuosiksi.
Kirjallisesti kesän ykkösnimi on ollut nimikirjainkaimani Aleksis Kivi. Mielenkiintoinen tapaus. Yksi aukko sivistyksessäni on jälleen saanut purukumipaikkansa. Muita lukemisiani voit luntata innoittajat ?osiosta.
Festareista kiersin tällä kertaa nuo lähimmät. Konemetsä oli hieno kokemus taas, tosin lähinnä vanhojen ja uusien kavereiden ansiosta. Musiikkikin oli paikoitellen mielenkiintoista vaikka vähemmälle kyllä jäi. Tapahtuma oli valitettavasti paisunut hiukan liikaa edellisvuodesta, mikä näkyi lieveilmiöinä. Huumeita ja sen myötä sekaisin olevaa porukkaa oli tällä kertaa huomattavasti. Viime kerralla en ainakaan asiaan kiinnittänyt sen ihmeempää huomiota, mutta silloin muistaakseni ei mitään ylilyöntejä silmiini sattunut.
Kirnurock oli puolestaan jotenkin somerolaisuuden parhaat puolet ? niitä sen tarkemmin erittelemättä -yhdistävä tapahtuma. Minulle kerta oli ensimmäinen, muttei takuulla viimeinen mikäli se on itsestäni kiinni. Twelve inchesin keikka oli paikoitellen todella mahtava johtuen paljolti tietysti hyvistä biisivalinnoista.
Syksystä näyttäisi tulevan jälleen hektinen. Luottamustoimia ja puuhailuja on enemmän kuin koskaan. Näiden omien nettisivujen lisäksi päivittelen siis Katjan ja Salon demarinuorten sivuja. Lisäksi puuhaan Someron Työväenyhdistyksen sivuja uuteen uskoon ja niiden päivitys jäänee vastuulleni myös. Demarinuorten liittohallituksen ensimmäisessä kokouksessa pääsin toiveitteni mukaisesti Demarinuorten maahanmuuttopoliittista asiakirjaa valmistelevaan työryhmään. Äärettömän työläs projekti odottaa siinäkin, minkä osoitti jo asian ongelmallinen käsittely liittokokouksessa.
Someron Matkahuollon lähihistoria on tragikoomisella tavalla mielenkiintoinen. Koska asian käsittely julkisuudessa on antanut hyvin yksipuolisen kuvan tapahtumista, on mielestäni aika kuulla hieman toisenlainen versio.
Ongelmat alkoivat vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun muutama toimija koetteli asiakkaiden kärsivällisyyttä sotkemalla asiamiespisteen talousasiat. Tämän jälkeisen lyhyehkön Matkahuollottoman kauden jälkeen toukokuussa 2003 Someron Matkahuollon vetovastuun otti Mavitek ky ja vastuullisena toimijana aloitti allekirjoittanut. Rakensimme Matkahuollosta ajan myötä resursseihin nähden toimivan ? ja taloudellisestikin kannattavan - palvelun Somerolle.
Viime vuoden lopulla toiminta yllättäen päätettiin siirtää nyt lopettaville yrittäjille. Vaihtoprosessi toteutettiin yrityskummi Arto Arvosen johdolla sopien Someron kaupungin, Matkahuollon ja matkahuoltotilojen vuokraajan Pohjolan liikenteen korkeamman tason neuvotteluilla. Itse toiminnasta parhaiten tietäviä ruohonjuuritason - tai edes yhdysasemamme - edustajia ei kuultu missään vaiheessa. Näin kirjoitettiin jälleen yksi luku kaupunkimme yrittäjiä ja palveluita heikentävien toimien pitkään listaan.
Siirron ainut peruste oli aukioloaikojen laajentaminen. Myös Someron Keskusbaarin hallitsemilla odotustiloilla lienee ollut vaikutusta, sillä niistä ei kaupunki halunnut maksaa vuokraa, mikä sinänsä olisikin ollut ennenkuulumatonta. Linja-autoliikenteen sekavaan tilanteeseen toivottiin jostain syystä tämän vaihdoksen myötä ratkaisua ja julkisen liikenteen keskittäminen yhteen paikkaan oli ikään kuin askeleen päässä. Nyt on herättävä huomaamaan että mentiinkin monta askelta vikasuuntaan ja asiat ovat pahemmin sekaisin, kuin pitkään aikaan.
Matkahuolto on tärkeä palvelu niin kuntalaisille kuin yrityksille. Matkahuoltoasiamiesyrittäjältä vaaditaan sitä, että toimipisteestä palkataan vastaamaan yksi ammattitaitoinen vastuuhenkilö. Toiminnan laajuuden vuoksi kaikkia Matkahuollon palveluja hallitakseen työntekijän on tehtävä työtä päätoimisesti ja kehitettävä osaamistaan pitkäjänteisesti.
Toivotan Matkahuollolle ja Someron kaupungille vilpittömästi onnea uuden yrittäjän etsintään ja toivon, että mikäli sopiva taho löytyy toimintaa pyörittämään, sille taataan työrauha palvelun pitkäjänteisen kehittämisen mahdollistamiseksi, jotta asiakkaiden luottamus - ehkä vielä kerran - saadaan palautettua.
Antti Kotti
Demarinuorten 100-vuotisjuhlaliittokokous on sitten takana. Kolmen päivän aikana käsiteltiin kantojamme tärkeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Suurempien asiakirjojen kohdalla työskentely jäi harmillisesti muutamien aktiivien yksittäisiksi yrityksiksi. Valitettavasti itseäni eniten kiinnostaneen maahanmuuttajapoliittisen asiakirjan käsittelystä muodostui pannukakku. Asiakirjan sai lopulta tehtäväkseen uusi liittohallitus, johon minutkin valittiin.
Valintani oli suuri yllätys ja kunnia. Lausun tässä yhteydessä kiitokseni ennen kaikkea oman osastoni Salon Demarinuorten väelle, jotka valitsivat minut ehdokkaakseen. Samoin kiitos on paikallaan Varsinais-Suomen delegaatiolle, joka äänesti ennakkoluulottomasti hallituksen jäsenistä. Suuri kiitos myös Varsinais-Suomen luopuville hallitusjäsenille, joiden aktiivinen työ velvoittaa meitä uusia jatkamaan kunniakkaita perinteitä.
Seudullisesti oli ilahduttavaa kuinka laajalti harvinainen nimitysuutinen ja sen myötä hieman liittokokouksen asiapuoltakin pääsi julkisuuteen. Samalla on kuitenkin silmiinpistävää kuinka vähän liittokokouksesta puhuttiin mediassa muuten. Samaa kummastelin jo kaksi vuotta sitten. On melko hassua ihmetellä sitä, että nuoria ei kiinnosta politiikka, jos nuorisopolitiikka ei saa näkyvyyttä missään.
Demarinuorten tiedotuspolitiikassa olisikin paljon kehitettävää. Keskustoimiston ja liittohallituksen tulee saada rakennettua suorat yhteydet mediaan. Asian toinen puoli on sisältö. Viime aikoina Demarinuoret ovat tehneet muutamia julkilausumia, jotka jälkeenpäin ovat puhuttaneet jäsenistöä paljon. Oma paikkani liittohallituksessa takaa minulle mahdollisuuden sanoa sanaseni viesteistä, joita järjestö antaa ulospäin.
Tärkein asia johon haluan kiinnittää huomiota on se, että julkilausumat todella noudattavat jäsenistön syvien rivien mielipiteitä. Tähän liittyy tiedotusstrategian tarpeen toinen keskeinen kysymys. Kaikille jäsenille pitää luoda mahdollisuus sanoa mielipiteensä asioista. Liittokokous on tätä varten, mutta se ei riitä. Muutenkin jäsendemokratiassa on parannettavaa, sillä nykyisiä jäseniä ei ole varaa päästä turhautumaan ja passivoitumaan.
Mediaulostuloissa täytyy olla myös selkeä poliittinen linja, mihin liiton uusi johto ottikin kantaa heti alkajaisiksi. Julkilausumien linja perustuu järjestön poliittisiin linjauksiin, jotka nyt on tarkoitus saada vedettyä entistä selkeämmin. Linjausten pohjaksi meillä on nyt tuoreita ja laajapohjaisesti hyväksyttyjä kantoja liittokokouksesta. Ne on nyt konkretisoitava.
Salon Demarinuoret on monella tavalla medianäkyvyydessä hyvä esimerkki. Julkaisukynnys paikallisessa lehdessä on melko sopivalla tasolla, joten esiin pääseminen on lähinnä itsestämme kiinni. Nettisivut on tulevaisuudessa yhä merkittävämpi väline tavoittaa nuoria ja tässä asiassa olemme ajan hermolla. Liittokokouksen aikana tuli puheeksi myös muutamia uusia tapoja kehittää toimintaamme ja mikäli nämä uudistukset onnistumme toteuttamaan, tulee se näkymään myös mediassa.
Nuorisopolitiikan näkyvyyden ongelmat ovat samat kaikkien puolueiden nuorisojärjestöillä. Siksi näkisin tärkeänä että näihin yhteisiin haasteisiin vastattaisiin osin myös yhdessä. Haettaisiin aitoa kommunikointia järjestöjen välille. Debattia tulisi käydä nuoria kiinnostavista asioista nuorten kielellä. Jos poliittiset nuorisojärjestöt eivät tähän pysty, demokratiamme tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta.
Vapun jälkeen Someron SAK:n paikallisjärjestö järjesti keskustelutilaisuuden Someron elinkeinopolitiikasta. Hyvistä alustajista, mm. Matti Viialainen SAK:sta ja Kari Kettunen Salon Työvoimatoimistosta, huolimatta paikalle saapui lähes ainoastaan vasemmistopuolueiden edustajia. Näin toistui siis sama ilmiö kuin Someron lukion puolue-esittelyssä, josta olen aiemmin kertonut. Porvareita ei näemmä kiinnosta politiikan tekeminen avoimen keskustelun keinoin Somerolla tällä hetkellä.
SAK:n tilaisuudessa kuultiin jälleen kerran Someron hyvästä taloustilanteesta. Myös Someron ja koko Salon seutukunnan työllisyystilanne kuulosti olevan valtakunnallisesti arvioiden ensiluokkaisessa kunnossa. Toki tulevaisuuden haasteet kuten väestön väheneminen ja ikääntyminen Somerolla muistettiin mainita.
Varsinkin vaikeimmassa tilanteessa olevien pitkäaikaistyöttömien tilanne kohenee hyvää vauhtia ja työllistyminen tapahtuu koko ajan inhimillisemmässä ajassa. Myös alle 25-vuotiaiden tilastot näyttävät hyvältä samoin kuin yli 50-vuotiaiden työllistettävien haastavan ryhmän.
Vaikeimpien yksityistapausten tilanne on paikoin edelleen tukala. Heitä eivät tilastot lämmitä, kun oma työllistyminen on kiinni jostain seikasta, jota järjestelmän laatijat eivät ole ottaneet huomioon. Silti on muistettava, että työllisyystilanteen parantuessa asiasta vastaavat viranomaiset pystyvät suuntaamaan huomiotaan enemmän näihin yksittäisiin ongelmiin.
Someron hyvä taloustilanne muistetaan mainita aina kaupungin edustajien toimesta. Asianomaiset keräävät toki ansaittua kiitosta laajalti, mutta paikallista todellisuutta seuraava ihmettelee käytännön ongelmien unohtuminen kirkasotsaisten johtajien mielistä.
Jos Somero olisi yritys, sen tilannetta voisi pitää hyvänä. Omistajat olisivat tyytyväisiä. Taloudellisten näkökohtien vastapainona ovat kuitenkin toiminnalliset seikat. Tarkastuslautakunnassa seuraamme talousarvion toteutumista toisaalta eurotasolla, mutta toisaalta myös toiminnallisten tavoitteiden puolella. Toiminnallisten tavoitteiden laatiminen vaikuttaa olevan Somerolla todella vaikeaa. Niiden kanssa pelataan joko varman päälle tai runoillaan jotain ympäripyöreää.
Talousarviot tehdään Somerolla yksinkertaistettuna seuraavalla kaavalla: lautakunnat määrittelevät toiminnalliset tavoitteensa ja niiden täyttämiseen tarvittavat eurot. Näistä napsitaan viranomaiskäsittelyssä tyhjät ja vähän enemmänkin pois. Valtuusto on amatööriteatteria lähentelevää showta ja lähinnä melkeinpä merkityksetön kumileimaisin. Poliittisten ryhmien vaikuttaminen tapahtuu muualla kuin valtuustosalissa ja todellisten vaikuttajien määrä on erittäin pieni.
Nipistetyillä budjeteilla ajetaan henkilöstö äärirajoille ja tehdään laadukkaiden kunnallisten palveluiden tuottaminen tuskaiseksi. Hyvällä taloudellisella tilanteella voidaan sitten perustella rahan haaskaamista kodinhoidon kuntalisän tai Joensuuntien remontin tapaisiin investointeihin. Esimerkiksi kuntalaisten kannalta erittäin tärkeän sairaanhoitajan viran perustamista ehdotettaessa Someron taloudellinen tilanne on suorastaan surkea.
Suuren kiitoksen Someromme hyvästä taloudellisesta tuloksesta ansaitsevatkin kunnan työntekijät. Tämänhetkinen kohtalaisen alhainen veroprosenttimme on suurelta osin heidän ansiotaan. He tekevät pitkän päivätyönsä taatakseen meille mahdollisimman hyvät palvelut vähällä rahalla. Se näkyy jokaisen somerolaisen rahapussissa monilla tavoin. Investoiminen heidän jaksamiseensa olisi hyvä sijoitus, siihen Somerolla toden totta pitää olla varaa tässä HYVÄSSÄ TALOUDELLISESSA TILANTEESSA.
Työ kohden ensi vuoden eduskuntavaaleja on alkanut. Omalta kohdaltani ehdokkaan valinta hoitui helposti ja työt pääsivät alkuun jo kuukausi ? pari sitten. Heti kun kuulin Jukka Roosin nykyisen eduskunta-avustajan Katja Taimelan, tuon Salon Demarinuorten toiminnan grand-young-ladyn, lähtevän ehdolle päätin liputtaa täysillä Katjan puolesta.
Katjahan on tuttu minulle Salon Demarinuorten toiminnan ajalta, eli loppuvuodesta 2003. Puheenjohtajan ominaisuudessa Katja oli aina toivottamassa minua ? somerolaista ? mukaan Salon Demarinuorten toimintaan. Viimevuotisten Demarinuorten piirihallitusreissujen automatkoilla oli sitten aikaa jutella asiat halki ja poikki.
Se mikä Katjassa osasi yllättää oli se miten hän oikeasti kuunteli juttujani. Usein hyvillekin ystäville puhutut tarinat omasta elämästä tuntuvat menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Katjan päähän tuntui tarttuvan kaikki. Sama ominaisuus loistaa Katjan kokouskäyttäytymisessäkin ja tekee hänestä hyvän järjestötoimijan.
Katjan tekemisissä näkyy ja kuuluu terve sosialidemokraattinen aatetausta. Sen perusarvot kuten tasa-arvon toteutuminen ja heikomman puolelle asettuminen ovat Katjalle tärkeitä. Ja aina näyttää olevan tekemisen meininki. Välillä tuntuu, että Katja on ihan kaikessa mukana.
Kauniiksi lopuksi lainaan itseäni: ?Kun lähtökohtana on aito kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin ja halu vaikuttaa niihin, ja tähän lisätään jo nyt laaja kokemus ja kontaktit, saadaan ehdokas jota ei voi olla äänestämättä. Katja on nuori nainen, jolla on mahdollisuus tehdä politiikassa merkittävä, pitkä ja loistokas ura.? Tämän ja lisää Katjasta löydät osoitteesta www.katjataimela.com
Huh huh, kun on kiireistä aikaa tämä kevät. Allekirjoittanut on juuri selvittänyt pienen kokoussuman ja pää on hieman pyörällä. Kaiken toiminnan ja työn ohella vietiin läpi suuritöinen projekti, kun luotiin eduskuntavaaliehdokas Katja Taimelalle nettisivut. Tuotokseen voi siis tutustua osoitteessa www.katjataimela.com.
Salon seudun TSL eli Työväen sivistysliiton hallitus on uusin luottamuspaikkani. TSL:n Helsingin konttorihan on minulle tuttu jo oikeastaan todella pienestä pitäen, mutta nyt siis toimimme alueellisesti. Vallan mainio ilmaisutaidon koulutusristeilykin saatiin aikaan. Mukavia ihmisiä.
Salon Demarinuoret saivat oman toimitilansa, jonka nimesimme perunamaaksi, koska se sijaitsee Salon SEN punaisen tuvan vieressä. Tuon myötä kokouksemme ovat muuttuneet entistäkin vapaamuotoisemmiksi ja viihtyisimmiksi.
Salon Demarinuoria edustin tavallaan Somerollakin, kun kävin SDP:n nuorisojärjestön edustajana kertoilemassa puoluepolitiikasta Someron lukion oppilaille. Antoisa päivä. Suretti muiden puolueiden puutos. Nyt asetelma oli se, että paikalla olivat edustettuina SDP ja vasemmistoliitto/vasemmistonuoret. Sitä myöden keskustelu meni kenties liiaksi näiden kahden puolueen välisten erojen etsimiseksi.
Lauantaina oli SDP:n Varsinais-Suomen piirin piirikokous. Silmiinpistävintä (taas kerran) oli kokousväen ikäjakauma. Meitä nuorempia ei hirveästi ollut paikalla ja täytyy sanoa, että niitäkään meistä, jotka kipusivat puhujanpönttöön, ei hirveästi kuultu. Ainakin minusta tuntui, että nuoremman ikäpolven edustajan puhuessa yleinen hälinä alkoi tauotakseen vasta silloin kuin vanhempi toveri sai puheenvuoron.
Kokouksen julkilausumat tehtiinkin sitten yllättäen nuorten esillä pitämistä aiheista. Ikävä kontrasti siis nousevan nuoren polven ja harmaahapsisemman väen kesken tuntui värittävän ainakin minun näkökulmastani piirikokousta. Kenties ongelma on myös se, että tuosta ikäjakauman keskeltä puuttui se tasapainottava jonkinlainen varhais-keski-ikäisten joukko tai ainakin se oli yllättävän hiljaa.
Paljon positiivistakin kokouksessa kuultiin. Itseäni miellytti kovasti ne linjaukset, joita kuultiin tuleviin eduskuntavaaleihin lähtemisestä. Tässä asiassa vahva pohja keskustelulle oli menneiden presidentinvaalien kampanjan hedelmät. Heli Paasio, Antton Rönnholm, Esa Suominen ja monet muut pitivät asiasta puheenvuoroja, jotka noudattelivat samoja linjoja, joita itse olen pohdinnoissani sivunnut.
Oikein hyvää vappua kaikille ja muistakaa, että tämä on se oikeiden työläisten juhla!!
Työssä käymisessä on monia hyviä puolia. Yksi parhaimmista on ruokatunti. Uuden työni myötä olen saanut totutella tavalliseen puolen tunnin hengähdyshetkeen, kun edellisessä työssä ruokataukoni mitta oli ruhtinaalliset kaksi tuntia.
Sattuipa tässä männä viikolla, että ruokatunnin oheislukemistokseni osui Viestintäliiton viime liittokokouksen pöytäkirja. Vuoden alusta työpaikkaa ja alaa vaihtaessani tuli eteen luonnollisesti myös ammattiliiton vaihto. Terrierimäisen ärhäkkä AKT, eli auto- ja kuljetusalan ammattiliitto oli jäsenaikanani usein otsikoissa työtaisteluasioissa. Jopa lakkoa pidettiin. Tukea tuli jopa yli maan rajojen ja neuvotteluissa saatiin aikaan jäsenistön asemaa parantaneita uudistuksia.
Kirjapainohommissa on luontevaa kuulua Viestintäliittoon. Siinähän meillä onkin erittäin perinteikäs ja Suomen pitkäikäisin ammattiliitto, suoranainen ay-väen ylpeys siis. Viihdyttävän ja kokouksen kulkua mainiosti kuvanneen esityksen kätköistä alkoi kuitenkin paljastua totuudesta se hieman nurjempi puoli. Todellinen shokki oli puettu kahteen sanaan: ehdoton työrauhavelvoite. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että työehtosopimuksen voimassa ollessa Viestintäliiton jäseniltä puuttuvat lakko-oikeudet.
Muita liiton keskeisiä ongelmia ovat jäsenkato ja muista aloista jälkeen jäänyt palkkakehitys. Näitä on turha ihmetellä, kun liitto on totaalisen aseeton ajamaan jäsentensä etuja. Toki on muitakin vaikuttamisen keinoja kuin lakko ja ne varmaankin sitten hallitaan todella hyvin, mutta kovaa ei ole pistää kovaa vastaan, jos tarvis sattuisi olemaan.
En valitettavasti tunne asian historiaa ja sopimuksen taustoja, joten en tiedä mihin moinen älyttömyys perustuu. Työväenliikettä ja ammattiyhdistyspuolta jo muutamat vuodet seuranneena ja niiden historiaan ainakin pintapuolisesti tutustuneena voin todeta, ettei vastaavaa ole tullut ennen esille. Lienee pengottava syvemmälle.
Viestintäliitto toiminee esimerkkinä siitä, mihin työnantajapuolen ajamat lakko-oikeuden rajoittamiset ja siitä seuraava sopimustilanne johtavat. Toivottavasti me viestintäliittolaiset emme ole tässä asiassa edelläkävijöitä. Muut liitot pitäköön pintansa.
Kaiken kaikkiaan ammattiyhdistysliikkeellä on ryhdistäytymisen paikka. Ihan noin sisäisestikin. Kun työttömänä soittaa viikkojen hiljaisuuden jälkeen kysyäkseen työttömyyskassasta hakemuksensa tilannetta ja saa kuulla hakemuksensa olevan odottamassa tarkentavia tietoja irtisanoneelta työnantajalta, ei uteluun miksei asiasta voida ilmoittaa riitä parahdus: ?eihän me voida?. Ei edes kolme kertaa toistettuna.
Maksan ?oikean? ammattiliiton korkeaa jäsenmaksua Loimaan kassan lintsailun sijaan sen vuoksi, että haluan kunnioittaa suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen pitkää työtä ja loistavia saavutuksia. Toinen syy on hyvät jäsenpalvelut. Valitettavasti viime aikoina Loimaan kassan palvelusta on kuulunut pelkkää hyvää, kun taas SAK:n puolelta eri liittojen toiminnasta tihkuu lähinnä vain erilaisia nurinoita.
Kunniakas historia velvoittaa ammattiyhdistysliikettä. Olemme menossa kohti arvaamattomia aikoja. Tieto tästä kulkee varmasti, koska me Viestintäliittolaiset emme ole lakossa ? emme vaikka mikä olisi.
Jäipä sitten mukavan lyhyeksi tuo työttömyysaika. Mutta kuten edellisestä kirjoituksestani käy ilmi, ehtii yllättävä tipautus työelämästä lyödä ankarasti jo muutamassa viikossa.
Kohta kolme viikkoa olen painanut pitkää päivää Sälekarin kirjapainossa Somerolla. Työn ja sen sisältämän oppisopimuksen myötä selkeni vihdoin mikä minusta tulee isona, eli painajainen. Virallisempi titteli on painotuotantoassistentti.
Itse asiassa tänään käyttelin painokonetta ensimmäistä kertaa enemmän tai vähemmän itsekseni. Se tarkoittaa sitä, että todennäköisesti seuraavan kerran kun revit auki Turun SDP:n kunnallisjärjestön kirjekuorta, pitelet käsissäsi töitteni ensihedelmää. Että kiitti vaan jo etukäteen sen repimisestä?
Työn aiheuttama krooninen väsymys ei ole haitannut presidentinvaalien seurantaa. Joskin täytyy myöntää, että panokseni Halosen eteen olisi voinut olla suurempikin. Kampanjan alkuvaiheessa olin päivän vapaaehtoistyössä pääkallopaikalla kampanjatoimistossa Helsingissä. Harmillisen hiljainen päivä ja vapaaehtoisten ylitarjonta typistivät panostani tuolloinkin.
Somerollahan Halosen ensimmäisen kierroksen tulos oli suorastaan loistava. Toisen kierroksen jännitys ja mielenkiinto suuntautuvat mitä suuremassa määrin Someron tulokseen. Hyvää tulosta edesauttamaan Someron demareiden on aktivoiduttava aikaisempaa enemmän. Näkyvyydessä ei ole tällä kertaa varaa jäädä samalla tavalla kokoomuksen varjoon kuin ensimmäisellä kierroksella.
Vaaliasetelma on kummallinen. Niinistö-buumi on saatu aikaiseksi kevyillä eväillä ja ehdokkaan ajan myötä parantuneilla tenttisuorituksilla. Halonen on jäänyt jalkoihin puolustaessaan vallinnutta tilannetta ja sitä poliittista linjaa, joka on lukkoon lyöty aiemmin laajassa yhteisymmärryksessä. Mitä muutakaan hän voisi tehdä? Hallitsevan presidentin on vaikea maalailla tuokiokuvia taivaanrantaan ilman että kohtaisi kyselysumaa teemalla ?miksei näin sitten olla toimittu?.
Peruslähtökohta on kuitenkin se, että vallitseva tilanne on hyvä. Eihän siitä mihinkään pääse. Ainoastaan eteenpäin valituilla poluilla kohti vieläkin parempaa yhteiskuntaa ja maailmaa. Tyytyväisyys presidenttiin on ollut huikealla tasolla kautta Suomen kirjavan kansan. Mistä ihmeestä kumpuaa tämä yllättävä vaihtoehdon kaipuu, jos valtaosa kerran on tyytyväisiä?
Halosen tenttiesiintymisistä on puuttunut haastaminen ja aloitteellisuus. Kuten edellä olen selostanut, näin onkin melkein pakko olla. Halosen avaukset on nähty ja kuultu hänen työssään. Ja työn jälki puhuu puolestaan. Suomi on ulkomailla arvostettu, koska se jaksaa liputtaa humaanisuuden ja solidaarisuuden, yhteistyön ja keskustelemisen arvoja. Niinistön Suomi ei varmasti näyttäisi tältä.
Niinistön avaukset ovat olleet kömpelöä vastausten hakemista ongelmiin, joita Suomella ei ole. Nato-jäsenyyskuvioon Suomella on vallitseva linja, joka loogisuudessaan ja johdonmukaisuudessaan pitäisi Niinistöllekin kelvata. Ja kelpaahan se, koska se sisältää Nato-option. Jossittelun jatkaminen asian ympärillä on vain merkki Niinistön pelimerkkien vähyydestä.
Tyhjää retorista pelleilyä Niinistö harrastaa iskulauseissaankin. Työväen presidentti on jo mautonta. Ja vastakkainasettelun aika on ohi ?lausahdus käy surkeasti yksiin porvariyhteistyön ja monien muiden Niinistön leirin teemojen kanssa.
Tarja Halosen kampanja on käyty asialinjalla. Asiat puhuvat puolestaan: ylivertainen kokemus, laajasti Suomen kansaa edustava arvopohja ja lämmin kokonaispersoona tekevät Tarja Halosesta parhaan ehdokkaan Suomen tasavallan presidentiksi.
Lainaus Dave Lindholmilta sopii tähän: ?Ja sinun äänesi/ on oma, ei kenenkään muun?. Näin on. Unohda propagandapuheet, kuten tämä tässä ja ajattele itse. Oma ääni käyttöön NYT!!
Työttömyys on kaikessa ankeudessaan monipuolisen mielenkiintoinen projekti. Sen tuomat mahdollisuudet ovat rajattomat. Kaiken perusstressin alla kytee minuun rakennusvaiheessa jäänyt perusproblematiikka.
Olen kiinnostunut liian monesta asiasta. En voi yleensä ottaen käydä kirjastossa päätymättä raahaamaan mukaani sylillistä kirjoja. Taidehyllyssä ei ole enää pitkään aikaan ole ollut mitään uutta mielenkiintoista. Kirjallisuusteorian puolella matkani on taittunut jo sen mielenkiintoisemman puoliskon. Näin otaksun.
Fiktion puolella olen onnekseni ronkeli. Klassikoita käyn läpi tasaisen vaihtelevaan tahtiin. Jotain Camus?n ja Hamsunin teoksia luen jo toiseen kertaan. Uusimmistakin käteen tarttuu silloin tällöin joitain. Uuden tuttavuuden tuotantoon lähtee sitten uimaan syvemmälle ja kun sieltä löytää viittauksia johonkin muuhun mielenkiintoiseen tekijään tai teemaan, olen pian hukassa.
Ongelmani on siis se, että olen kiinnostunut liian monesta asiasta. Tämä johtaa siihen, ettei asiantuntijuuteni pääse kasvamaan täyteen mittaansa oikein millään alalla. Se pätee kirjaston ohella myös työelämässä.
On miljoona ja yksi työtä, joita haluaisin tehdä, mutta mihinkään ei ole kunnon koulutusta. Vähän joka suuntaan jonkun verran tietotaitoa toki, muttei riittävästi vakuuttamaan työnantajia. Hanttihommiin siis? Samalla voin kuitenkin kirjoittaa kirjaa, tehdä ja soittaa musiikkia, maalata kuvia, tehdä nettisivuja ja opiskella kaikkea kiinnostavaa.
Laaja-alaisuuteni lisäksi tästä syvällisehköstä puheenvuorosta voi päätellä luonteeni toisen perusprobleeman. Ylianalyyttisyys omaa tekemistä ja tekemättömyyttä kohtaan kasvaa työttömyyden tuoman rajattoman luppoajan myötä suhteettomiin mittasuhteisiin.
Työttömyys tuntuu sairaudelta. En ollut edellisen työrupeaman kahden ja puolen vuoden aikana päivääkään sairaslomalla. Nyt olo on outo. Tekemistä on niin paljon, ettei mihinkään oikein jaksa ryhtyä.
Poimin White Stripesin levyltä opettavaisen tarinan muodossa esitetyn neuvon. Sen mukaan ongelmat tulee pilkkoa niin pieniin palasiin, että jaksaa kantaa ne pala kerrallaan. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta perussuhtautumisena tuo ajattelumalli toimii.
Työttömyydestä paranemiseni on käynnissä. Saa nähdä tehoavatko kehittämäni rohdot ja jos niin millä aikavälillä. Sitä odotellessa silloin tällöin harhaudun pohtimaan kaikkia niitä stressitekijöitä, joita töihin meno aiheuttaisi. Vallitsevan tilanteen kanssa - oli se mikä tahansa ? lienee vain opeteltava elämään, vaikka samalla pyrkisikin siitä pois.
Syksy on luopumisen aikaa. Tällä kertaa omalle kohdalleni on sattunut jo suosikkibändini lopettamispäätös ja työpaikan menettäminen. Positiivisesti ajatellen menetysten tilalle voi uskoa syntyvän uusia ja ehompia asioita.
Peer Günt sortui sitten riitelyyn viinasta. Lopettamisen ympärillä käyty riitely jätti jo valmiiksi ikävästä asiasta vieläkin katkeramman maun suuhun. Nopeasti yleistynyt avointen kirjeiden ja median välityksellä bändikavereiden potkimisen kulttuuri saisi mielestäni loppua alkuunsa. Onneksi kummallakaan bändillä joissa soitan, ei ole nettisivuja, sillä sehän merkitsee nykyään sitä, etteivät ne käytännössä voi hajota. Ei tietysti sillä, että kumpikaan yhtye moista edes pohtisi tällä hetkellä.
Güntilla oli the Worst of the bad ideasin syntyyn vahva vaikutuksensa. Sakarin kanssa löytyi yhteinen sävel paljolti PG:n parista ja keikkoja katsasteltiin runsaasti. Itse asiassa olen nähnyt kaikista useimmin keikalla juuri PG:n (jotakuinkin kymmenkunta kertaa) . Ja paikat ja ajatkin ovat laidasta laitaan: Lahden Torven ja Keravan Panama Jackin keskiyön hämyisestä kellarimeiningistä monen Tavastiaklubin keikan kautta Ilosaarirockin ja Ruisrockin isolle lavalle keskellä päivää heitetyille keikoille. Ja mitä kaikkea noiden keikkojen ohessa onkaan tapahtunut..
Kiitos vuosista Peer Günt. Musiikkipuolella on se onni ja autuus, että levyillä bändit elävät ikuisesti. Silti Güntin live-fiiliksessä oli jotain erityistä, jota jään todella paljon kaipaamaan.
Ainakin yhtä vakavia uutisia tuli pian PG:n viimeistä keikkaa odoteltaessa, kun Matkahuolto irtisanoi työnantajani Mavitek ky:n asiamiessopimuksen. Kahden ja puolen vuoden työrupeama tulee päätökseen tätä kirjoitettaessa viikon päästä. Haikeuteen tuo katkeraa väriä asian poliittinen aspekti.
Matkahuolto ei neuvotellut mistään Mavitek ky:n kanssa. Meiltä ei kysytty yhtään mitään mistään, mikä oli siksikin harmi, että meillä oli suunnitelmia matkahuoltotoiminnan kehittämisestä Somerolla, joiden täytäntöönpanoon olimme valmistautumassa.
Koko Matkahuollon yrittäjänvaihdos on hoidettu korkeammalla tasolla. Siellä ei valitettavasti ole minkäänlaista ymmärrystä ruohonjuuritason toiminnasta. Aloite Matkahuollon siirtämisestä Keskusbaarille on tullut esimieheni mukaan Someron kaupungilta. Mielenkiintoista olisi tietää kuka asiaa on pelannut, sillä ainakaan kaupunginhallitus ei asiaa ole käsitellyt. Itse asiassa kyllähän se on helppo arvata kuka homman on sählännyt, mutten alennu tässä valistunutta arvaustani julki lausumaan.
Omalta osaltani tässä vetää hieman katkeraksi se, ettei Matkahuollon asiamiesvaihdoksesta keskusteltu minun tai edustamani yrityksen edustajan kanssa ollenkaan. Matkahuollon toiminnan tilaa Somerolla ei selvitelty mitenkään. Ihmettelen mihin päätös voi näin ollen perustua. Tilanteessa jossa mitään perusteluja ei anneta, mieleen hiihtää jos jonkinlaista salaliittoteoriaa.
Someron matkahuoltotoiminnan tulevaisuutta on tässä yhteydessä turha alkaa pohtimaan, mutta tuleva vetäjänvaihdos tulee olemaan mutkikas. Toivon vilpittömästi, että asiakkaat kärsivät muutoksesta mahdollisimman vähän. Lämmin kiitos kaikille yhteistyökumppaneillemme näistä vuosista! Ja vinkkinä: nyt olisi hyvä työntekijä tarjolla. Toimi nopeasti ja ota yhteyttä, sillä parhaat viedään nopeasti.
Kolmas tämän syksyn menetys oli politiikan ja kansalaisvaikuttamisen monitoimimies Matti Wuori. Lukiessani hänen kirjojaan ja kolumnejaan tunsin harvinaisen monet hänen ajatukset läheisiksi oman ajatteluni kanssa. Wuori opetti ymmärtämään ja ajattelemaan monia puolia niistä asioista, joista olen kiinnostunut (politiikasta, kansalaisvaikuttamisesta, ympäristöasioista yms.).
Suomen Lähetysseurassa sivarini töiden ohessa minulla oli aikoinaan mahdollisuus käydä kuuntelemassa Kepan järjestämässä tilaisuudessa Wuoren puheita. Mies teki minuun heti lähtemättömän vaikutuksen. Aki Kaurismäki taltioi jotenkin osuvasti Wuoren lämmön ja persoonan Mies vailla menneisyyttä ? elokuvaan, jossa Wuori teki näköisensä cameo-roolin.
Lepää rauhassa Matti Wuori.
Syksyisen ilman kääntyessä hiljalleen talven puoleen somerolaisen kulttuurin ulkoistaminen etenee. Kulttuuri ry:n perustamisen yhteydessä tunnuttiin tosin olevan hakoteillä jo ensimetreillä. Yhdistyksen perustamista käsittelevissä lehtiartikkeleissa kun puhuttiin häviävän vähän kulttuurista. Silloin keskityttiin pelkästään keskustelemaan Kiiruun tilasta, talosta ja talon tilasta.
Kattojärjestö hakee vielä volttilähtöään, mutta taustalla tapahtuu. Kulttuuri ry:n perustaminen selkeyttää somerolaista kulttuurikenttää hyvin. Koska kysymys on pelkistetysti rahanjaosta, eri kulttuurilajien edustajat ovat innolla järjestymässä. Kevyelle musiikille perustettu elävän musiikin yhdistys on tästä hyvä esimerkki.
Somerolla on ollut tapana, että kaikki harrastelevat omissa porukoissaan ja omissa nurkissaan. Täällä ollaan niin onnellisessa asemassa, että harrastelijoille on pääsääntöisesti löytynyt tiloja omasta takaa. Näin ei kuitenkaan ole kaikkien kohdalla ja siksi elmun mahdollisesti järjestämät treenikämpät tulisivat tarpeeseen.
Minulla on asiasta omakohtaista kokemusta, sillä menneen kesän somerolaisbändimme Bombless treenasi idyllisessä mökkimaisemassa. Vaikkakin treenaaminen onnistui kesäaikana sielläkin, toisi treenikämppä harrastamiseen uutta puhtia ja vakituinen vuoro säännönmukaisuutta. Uskon että harjoitustiloille olisi paljon käyttöä Somerolla, missä bändejä näyttää olevan yllättävän paljon.
Yhdistyksen toinen keskeinen tehtävä harjoitusmahdollisuuksien parantamisen lisäksi on esiintymistilaisuuksien järjestäminen. Elävän musiikin tarjonta voi kaiken kaikkiaan Somerolla vain parantua. Paikalliset bändit sitä paitsi näyttävät keräävän ihmiset sankoin joukoin kuuntelemaan, kuten Henry Stamp Bandin taannoinen Rantatuvan keikka osoitti.
Toivottavasti uuden kattojärjestön myötä myös pienemmät kulttuurin piirissä toimivat yhdistykset panostavat yhdistystoimintaansa aikaisempaa enemmän. Yhdistystoiminnan perusteet, eli asianmukaiset pöytäkirjat, toimintakertomukset, tilinpäätökset ja muu sääntöjen mukainen perustyö antavat varsinaiselle toiminnalle vankan pohjan. Samalla ne varmistavat osaltaan yhdistysten kesken jaettavien avustusten oikeudenmukaisen jakautumisen.
Olin kirjoittanut jo melko nasevaa ja piikikästä tekstiä seuraavaksi kolumniksi aiheesta keskustan epäreilu ylivalta Someron politiikassa, mutta haudonpas tuota vielä. Syksyn painaessa tuo taitaa olla liian raskas aihe käsiteltäväksi. No harvemmin politiikasta kevyttä asiaa löytyy.
Tarkastuslautakunta kokoontui pitkästi tässä hiljan ja alkaa tarttua asioiden ytimeen. Valitettavasti kokouksissa käsiteltävät asiat ovat salaisia, joten en pysty niitä nostamaan esiin. Sen kai voi sanoa, että kaikkea sitä kuulee. Välillä hirvittää ihan oikeasti. Noh, ennen pitkää kai nuokin asiat nousevat esiin.
Demarinuorten järjestöpäällikköäkään minusta ei tullut. Olen sanonut tuosta eri tahoilla jo niin paljon, että alkaa kyllästyttää koko asia. Demarinuorten toimiston meno jatkunee entisenlaisellaan. Itse suhtaudun kaikesta huolimatta lievän positiivisesti toimiston ja koko Demarinuorten tulevaisuuteen, vaikka asian takuumiehenä en nyt siis pääse olemaankaan. Vähän alkaa kajastella mielessä tuleva liittokokous?
Jatkan näin ollen nykyisissä hommissani. On helpottavaa, että vaikka työnhakuun täysillä suhtautuikin, voi jatkaa tuttuja töitä, jotka eivät (ainakaan koko ajan) totaalisesti ota päähän. Nyt kyllä tuntuu, etten vähään aikaan tyrkytä itseäni mihinkään. Hiljalleen pettymyksen haihtuessa alkaa arvostaa noihin töihin hakemista tärkeänä kokemuksena. Oppia lienee ikä kaikki.
Viime kirjoituksesta jäi kolmas kaavailtu aihe käsittelemättä, joten pusataanpas siitä tähän jotain. Linja-autoliikenne on valtakunnallisesti vaikeuksissa mm. bensan hinnan takia. Somerolla bussivuorojen hiljainen alasajo jatkuu. Lähtökohtana on se, että ihmisten luottamus vuoroja ja niiden pysyvyyttä on tuhottu lakkauttamisilla ja kilpailutuksilla.
Ainoa pysyvä ja taloudellisesti merkittävä asia Someron linja-autoliikenteen kannalta on se, ettei paikkakunnalta saa ammatillista koulutusta. Nuoria ei suoranaisesti haluta ajaa pois Somerolta peruskoulun tai lukion jälkeen, joten kuljetukset Salon ja Forssan oppilaitoksiin halutaan turvata. Tosin näitäkin vuoroja kilpailutetaan niin, että saadaan uusia liikennöitsijöitä ajamaan yhteyksiä käytännössä täysin järjettömin tavoin.
Itse asiassa viimeisimmän kilpailutuksen myötä linja-autoliikenne Someron ja Forssan välillä on kasvanut huomattavasti kun yhteen suuntaan ajettu vuoro lähtee tyhjänä takaisin. Tällöinhän se ei saa tosin ottaa kyytiin ihmisiä tai rahtia.
Pekolan liikenteen kuljettajia käy hieman sääliksi pitkät odotusajat Somerolla. Pisin niistä taitaa olla yli kolme tuntia. Melkein kaikki uudet kuljettajat ovat kyselleet minulta vinkkiä hyvästä ruokapaikasta. Eli jos jotain hyvää halutaan tilanteesta hakea, voidaan sanoa että Somerolaiset ravintolat saavat lisää asiakkaita.
Linjaliikenteessä on perusongelmana oravanpyörä, jossa pyörivät asiakkaat ja bussiyhtiöt, eli pelkistetysti kysyntä ja tarjonta. Koska asiakkaita on vähän, linjat eivät kannata. Koska linjoja ei ole tai ne ovat vaikeasti tavoitettavat tai koko ajan joko suoraan tai oletettavasti lakkautusuhan alla, ihmisten on pakko kulkea omalla autolla.
Linja-autoliikenteen alasajo syrjii pahiten niitä, jotka eivät syystä tai toisesta voi liikkua omalla autolla. Kysymys on siis tavallaan aika räikeästä kuntalaisten tasa-arvoon ja peruspalveluihin kohdistuvasta kurjistamisesta. Vanhusten asumista taajamien ulkopuolella se vaikeuttaa ja tekee sen helposti jopa mahdottomaksi, joten laitostuminen lisääntyy ja nopeutuu.
?Kunnallispolitiikkaa tekevät pienet ihmiset. Tämä ei ole loukkaus, sillä suurin osa meistä on pieniä ihmisiä. Kunnallispolitiikan intensiteetti on pateettista, osittain vakavaa, osittain pikkulasten leikin kaltaista. Kunnallispoliittiset tunteet ovat koomisia, ja kaikkein koomisimpia silloin kun ne esitetään vakavissaan.?
Näin Matti Wiberg kirjassaan ?Valta kunnassa?. Piristävää luettavaa, jota suosittelen lämpimästi kaikille kunnallispolitiikasta tai päättämisestä yleensä kiinnostuneille ja erityisesti niille jotka sitä eivät ole.
Wibergin esitystä lukiessa mieleen tulevat vuoden takaiset ajatukseni kunnallisvaaliehdokkaana. Tämä kirja olisi valottanut hyvin sitä risukasaa, johon olin käsiäni tökkäämässä. Yleisellä tasolla asioita kuvaillessaan Wiberg tulee paljastaneeksi poliittisen vaikuttamisen hiljaisia käytäntöjä - tapoja ja tottumuksia, joista ei yleensä puhuta ääneen.
Someron kunnallispolitiikassa alkavat toimijat hiljalleen herätä syksyn koitoksiin. Tarkastuslautakunta kulkee perässä jälkiviisaana, joten sen aktivoitumista saamme hieman odottaa. Työväenyhdistyksenkin kerätessä voimia tuleviin taistoihin olen laittanut omaa energiaani toimintaan demarinuorten parissa.
Salon Demarinuorten toiminta alkaa heti näin alkusyksystä melkoisen aktiivisena. On koulutusta, tulevaisuuden visioiden pohdintaa ja tapahtumia. Näiden lisäksi otin vastuulleni Salon Demarinuorten nettisivujen päivittämisen ja kehittämisen.
Onnitellaanpa tässä yhteydessä vielä kerran Salon Demarinuorten puheenjohtaja Katja Taimelaa eduskunta-avustajan pestistä. Katjan poliittista uraa seuraa hyvin mielin ja välillä monttu auki ihmetellen mihin kaikkialle tuo ehtii.
Demarinuorten tiedotussihteeriä minusta ei sitten tullut. Hakijajoukon kova taso tuli tavallaan yllätyksenä ja tavallaan ei. Toivotan vilpittömästi paljon onnea ja tsemppistä valitulle. On varmasti hyvä, että liitto sai ammatti-ihmisen vastaamaan tiedotuksestaan.
Itse pistänen uutta matoa koukkuun saman toimiston järjestöpäällikköä haettaessa. Uudistuvan keskustoimiston kutsu on liian houkutteleva minulle, vai? Kaiken taustalla lienee kuitenkin Suomen armeijan mainoskampanjaa lainaten halu tehdä työtä jolla on merkitystä.
Neljän viikon kesäloma loi paineita tyyliin "jotain tarttis tehrä". Suunnitelmien tekeminen tuntuu kohdallani varmistavan vain sen, että on suunnitelmia jotka menevät pieleen. Siksipä etenin päivä kerrallaan ja menin mukaan kaikkeen mahdolliseen.
Päädyin kolmille festareille, joiden kaikkien esiintyjälista oli minulle enemmän tai vähemmän hepreaa tahi yhdentekevä. Konemetsä oli korvessa ja piti sisällään 36 tuntia konemusiikkia viideltä lavalta. Ilosaarirock mentiin lainsuojattomalla "etitään mesta, pistetään siihen teltta" ?mentaliteetilla, joka toimi loistavasti. Faces päätti lomani melkoiseen uusien tuoksujen, makujen, kokemusten ja ihanien hippityttöjen sekamelskaan.
Välillä käytiin Tuomaksen kanssa metsäreissuilla (yöpyenkin) ja tuntui ettei sängyssä nukuttuja öitä ole ollenkaan. Kotona käyminen oli lähinnä siivoamista ja pyykinpesua. Laukun nopea purkaminen ja pakkaaminen kuului myös rutiineihin. Ja taas menoksi.
Kesälukemiseksi ajattelin perinteistä dekkarilinjaa, mutta jotenkin käsiini eksyi melkein pelkkiä poliittisia muistelmia, Paasioita, Oittista, Sorsaa ja muita. Tuleva presidentinvaalikoitos sai minut ostamaan Someron kirjaston poistomyynnistä myös Esko Ahon ?Kolme kierrosta? ?kirjan, mutta analyyttiseen kerrontaan tottuneena petyin pahasti. Päiväkirjamuotoisuus tietysti verottaa analyyttisyyttä, mutta Ahon kirja oli pinnallisuudessaan omassa kastissaan. Samaa muotoa totteleva Alexander Stubbin eurovaalikirja on Ahon kirjaan verrattuna syvällinen tutkielma vaalien aikaisista tapahtumista.
Muisteloiden lukeminen on paitsi mukavaa ajankulua myös poliittisen lähihistorian hahmottamiseksi melko välttämätöntä. (Mediasta voisi puhua tässä paljonkin, mutten jaksa alkaa?) Kekkonen kummittelee vahvasti joka paikassa, kuten kirjojen käsittelemän ajankohdan huomioiden luonnollista onkin. Kekkonen on oma lukunsa, kaikessa. (Käykää katsomassa www.kekkonen.com)
Oma poliittinen toimintani rajoittui työväenyhdistyksen yhden kokouksen lisäksi siihen, että hain Demarinuorten tiedotussihteerin paikkaa. Jotenkin sen tehtäväkuvaus vaikutti sopivan niin hyvin siihen mitä haluan tehdä, että lähetin hakemuksen. Näin tein vaikka olen nykyiseen työhöni tyytyväinen ja samoin muutenkin kaikin puolin olooni Somerolla. (Terveisiä kavereilleni, joille jaksan jankuttaa päinvastaista. Nyt tuntui tuolta. Mikä sinänsä on ihan hyvin, koska kirjoitettaessa on kolmas loman jälkeinen työpäivä. Vaan enhän kirjoita tätä työajalla. Enhänhän?)
Syksy lienee aktiivista aikaa politiikassa. Erilaisia budjettivääntöjä on näkyvissä kasapäin, ja kaikkea muutakin. Samalla asenteella niitä päin suuntaan kuin miten kesälomanikin hoidin: avoimin mielin ja kaikkeen mukaan. Kun on tarpeeksi hyvä suunnitelma, niin yksikin riittää (ja se saattaa jopa toteutua?).
Tarkastuslautakunnan pesti alkaa näkyä. Posti kantaa paksuja paperipinoja silloin tällöin luukusta, mutta minähän tykkään saada postia. Someron kirjasto takaa sen, että lukemista riittää muutoinkin. Kirjojen palautusreissuilla tuppaa käydä huonosti, kun kirjaston ovesta poistuessa syli on täydempi kuin mennessä, vaikkei ollut tarkoitus mitään lainata.
Vaikka tarkastuslautakuntamme on kokoontunut vasta kerran, pääsimme sen suuntaviivoja pohtimaan Petri Sivirannan (kok.) kanssa Tallinan seminaarireissulla. Jään odottamaan antoisaa yhteistyötä. Someron tarkastuskäytännöissä ja muussakin toimialaamme hipovassa toiminnassa on huomattavasti parannettavan varaa.
Demarinuorten puolella ahersimme risteilyllä menneenä viikonloppuna tiedotuksen kimpussa. Vallan mainiota ryhmää ja hedelmällistä ohjelmaa. Varsinais-Suomen piirihallitus jatkaa armotonta kokoustahtiaan ja bensaa palaa, vaan autossahan istuu mielellään yleensä. Maailmaa riittää parannettavaksi tälläkin tasolla.
Somerolla työllisti Joensuuntien kysymys. Toimin valtuustoryhmän sihteerinä ja maanantaina 9.5. kokoustimme ennen valtuuston kokousta kaupungintalolla. Kokous oli itselleni ensimmäinen tuota laatua ja heti alkuun sai katsella kokoushuoneen ikkunasta Oinasjärven koululaisten mielenosoitusta. Tuosta ei lopulta seurannut mitään sen dramaattisempaa - esimerkiksi valtuuston kokouksessa ei koko tapahtumasta mainittu kuin sivulauseessa - mikä on sinänsä harmi, koska arvostettavan sinnikkäästi Oinasjärveläiset asiaansa ajavat.
Mainitussa kokouksessa lyötiin lukkoon siis Joensuuntien korjaushanke. Salissa ei varsinaista keskustelua käyty, vaan ryhmäpäätökset oli ilmeisesti sorvattu jo hyvissä ajoin. Asian käsittelyssä on iljettäviä piirteitä varsinkin kaupunginhallitustasolla. Alunperin lähdettiin pohtimaan vaihtoehtoja, jotka kaikki olivat huonoja sen sijaan että oltaisiin yritetty päästä tilanteeseen, jossa oltaisiin löydetty kompromissiratkaisu jonka kannalla oltaisiin oltu edes jossain mielessä yksimielisesti.
Remontin toteuttaminen hieman päätettyä halvemmalla, maksimissaan 1,5 miljoonalla eurolla, olisi ollut sosialidemokraateillekin juuri ja juuri mahdollisen rajoissa hyväksyä. Poliittinen keskustelu epäonnistui jälleen kerran. Julkinen keskustelu puolestaan ei oikein koskaan päässyt poterotasoa pidemmälle. Juupas-eipäs -torailu ei vie mitään asiaa eteenpän.
Niin että kaikenlaista tapahtuu ja monessa yritetään olla mukana. Mukaan vaan kaikki!
On kuin kohtalon ivaa, että näin vaalien pettymyksen jälkeen pääsee tarkkailemaan valtuuston ja lautakuntien toimia tällaiselta paikalta. Tarkastuslautakunnan jäsenenä sitä sijoittuu kivasti muusta päättäjämassasta sivuun. Paikka on vastuullinen ja haastava, mutta se kuinka painava se kunnassa tulee olemaan riippuu siitä, kuinka toimiva uusi tarkastuslautakunta tulee olemaan.
Tarkastuslautakunnassa käydään kunnan asioita läpi juuri niin että tietouteni Someron asioista nousee todennäköisesti paljon. Hallintosysteemit ja muu kaura tulee otettua hanskaan siinä ohessa. Näin olen antanut itselleni kertoa.
Homman hoitaminen vaatii aikaa ja ajatusta. Sopivasti nuo ovatkin ne kaksi asiaa mitkä ajoivat minut politiikkaan, eli ajankäytölliset järkisyyt (kapulakieli on jo hallussa..) sekä taipumukseni asioiden pyörittelemiseen päässäni.
Vaan ei ole tarkastuslautakunta ainoa puuhakenttä politiikan puolella, vaikkakin tärkein se toki on. Someron Työväenyhdistys, joka tänä vuonna täyttää sata vuotta, toimii entistä tehokkaammin, suorastaan uljaammin, kuin koskaan. Edessä on kevätpiirikokouksen järjestämistä, satavuotisjuhlia ja tietysti tiukkaa politiikan tekemistä. Someron Demareiden toiminnassa roolini on sihteröidä niin työväenyhdistyksessä, sen johtokunnassa kuin sos. dem. valtuustoryhmässäkin.
Demarinuorten puolella hommiini kuuluu Salon Demarinuorten varapuheenjohtajuus ja Varsinais-Suomen piirihallituksen jäsenyys. Tämä merkitsee ensikädessä autoilua ja kokoustamista. Muutakin mukavaa edellisten lisäksi järjestämme: Koulutuksia, keskustelutilaisuuksia, juhlia jne.
Töitäkin pitää tehdä, vai? Someron Matkahuolto elää ja voi hyvin hellässä huomassani. Ohessa tehdään konttikauppaa HS kuljetuksen kanssa osoitteessa www.varastokontti.fi.
Bändikin on olemassa. Toivon mukaan pian pääsemme treenaamaan taas remontoidussa kämpässämme kenties lisääntyvien omaa tuotantoa olevien biisien kera. Niin ja kirjoittelen, lueskelen, maalailen ja puuhaan niitä näitä kaiken muun ohessa. Enkä silti ole niin kiireinen kuin te muut.
Joskus demarinuorta hirvittää..
"Olen Aristoteles. Isäni on Aristoteles. Luomme pyhän yhteyden luonnon kanssa. Kuin Aristoteleet kirmaamme kohti Kreikan jumalaisia laaksoja. Oi isä, miksi teit niin."